Pitkän linjan metallibändi Sentenced on tehnyt tähän mennessä eheimmän pitkäsoittonsa. Pohjoisen miehet Ville Laihiala ja Sami Lopakka lensivät eräänä kevätaamuna Oulusta Helsinkiin kertomaan uudesta The Cold White Light-albumista.

Ville ja Sami kertovat bändihomman maistuvan tauon jälkeen maukkaalta.

- Tauko tuli todella tarpeeseen, sillä edellinen kiertue meinasi hajoittaa koko bändin. Meillä jokaisella on kotipuolessa omat kaveripiirinsä, joten saimme tavallaan lomaa toisistamme. Mutta se on asiassa hienoa, että vaikkemme näe toisiamme aikoihin, sujuvat studiohommat heti alusta alkaen saumattomasti. No, kai me niin kauan jatkamme tätä juttua, kun asiat sujuvat tuolla tapaa, Ville aloittaa.

Uutukainen The Cold White Light on aiempaa positiivisempaa ja melodisempaa Sentencediä. Muuttumisestaa huolimatta, mitään järkyttävän suuria kompromisseja ei olla kuitenkaan tehty.

- Kyllä tämä on paras levymme tähän mennessä...Tai sanotaan niin, että se paras on vielä tulossa. Jos vertaa vaikkapa edelliseen Crimson –kiekoon, niin tämähän soi paljon vapautuneemmin, eikä synkkyys ole enää sellainen itsestäänselvyys. Tosin kaikki kunnia sitäkin kiekkoa kohtaan. Eihän sekään huono ollut ja sehän kuvasti vain silloista ajanjaksoa, hyväntuulinen Ville puhelee.

Takalistoakin mukana

Kestoltaan kolme varttia pitkä The Cold White Light kätkee sisäänsä yksitoista uutta Sentenced -biisiä. Herrojen mukaan pääasillisena tarkoituksena oli kasata tiukka ja toimiva kokonaisuus.

- Alunperin meillä oli levyä varten 17 biisiä, joista pudotimme kaksi pois treenikämpällä. Monet poisjätetyistä kappaleista toimivat perkeleen hyvin, mutteivät istuneet albumikokonaisuuteen. Niitä ei tietenkään hylätä, vaan tulemme julkaisemaan ne myöhemmin vaikka EP:nä, Sami paljastaa.

Villen mukaan studiossa vallitsi aiempaa vapautuneempi meininki. Sen voi kukin aistia myös omalta levylautaseltaan, kuuntelemalla vaikkapa Neverlasting –kappaleessa harvemmin albumeille päätyvää persnahan läpsyttelyä.

- Siinä väliosassa tulee sellainen ”kaikki kädet ylös” –kohta johon tuottajamme Hiili Hiilesmaa halusi jotain irstasta. No, minäpä kävin vessassa kastelemassa käteni ja läpsyttelin ne käsitaputuskohdat perseelläni nauhalle. Soitettiinhan me jo Frozenilla kaljakoreja ja röyhtäilimme. Mutta tuohan on vaan semmoista hauskanpitoa, eikä mitään olennaista itse levyä ajatellen. Jaamme tavallaan hyvää studiofiilistä kuuntelijoille, Ville muikistelee.

- Miksei levy voisi rakentua perseen, pyyhkimättömän ja tiukan perseen ympärille, tivailee Sami nauraen.

Haastattelua tehtäessä Senareiden edellisestä keikasta Turkin Istanbulissa on vierähtänyt jo kaksi vuotta aikaa. Eipä siis ihme, että lavalle ja tien päälle on taas kova hinku.

- Nyt meidän ongelmana on, että meillä alkaa olla runsaudenpula keikkasettiä ajatellen, koska hyviä biisejä alkaa olla "liikaa". Teemme tosin joistakin vanhoista kappaleista uusia sovituksia, jotta ne pysyisivät mielenkiintoisina sekä meille että yleisölle.

- Toukokuussa teemme muutaman keikan Suomessa ja kierrämme kesäfestareita siihen päälle. Voi olla, että heitämme syksyllä vielä lisää kotimaankeikkoja. Lokakuussa on vuorossa oma Euroopan-kiertue, joten tekemistä ainakin riittää, Sami selvittää.

Meiliä piisaa..

Parivaljakko kertoo globaalia hevitoimintaa harvoittavan Sentencedin saavan fanipostia aina Afrikkaa myöten.

- Fanien lähettämää sähköpostia tulee tosiaan ympäri maailmaa. Ja jos niihin ei ehdi vastailla, alkaa helposti tuntemaan pientä syyllisyyden tuntoa, sanoo Sami ja ottaa hörpyn tuopistaan.

- Ei meillä tosiaan riitä aikaa vastailla kaikille, eikä kyse ole mistään kusipäisyydestä, vaan silkasta ajanpuutteesta. Kiitti kuitenkin kaikille, jotka ovat kirjoittaneet meille. Jokaisella on tietsikat kotona, joten kyllä ne kaikki vietit kuitenkin luetaan, lähettää Ville terveisensä.

Seuraavana vuorossa olevaa toimittajaa ei vielä kuulu paikalle, joten ehdimme hieman syväluodata kaksitoista vuotta kasassa olleen Sentencedin nykytilaa ja tulevaisuutta.

- Toki tässä on tarkoitus mennä ylöspäin, mutta se ei tapahdu kaupittelemalla omaa persereikää sen varjolla, että myisimme mahdollisimman paljon levyjä. Meille on pääasia, että teemme aidosti omaa juttua niin hyvin kuin mahdollista. Jos sitten ihmiset lähtevät mukaan, niin se on hienoa. Tää on aika sisäänpäin lämpiävää hommaa. Me eletään kuitenkin omassa musiikissamme ja kaikessa mikä siihen liittyy. Otetaan levy kerrallaan ja tehdään niin hyvää jälkeä mitä näillä rusina-aivoilla voi saada aikaan, tuumaa Sami ja hörppää oluensa loppuun.

Jouni Hirn